Emme ole (enää) vesieläimiä, emme voi hengittää vedessä ilman apuvälineitä. Ehkä vähän itsestäänselvältä kuulostava asia, mutta tätä ei ole käymissäni uimakouluissa koskaan käsitelty. Koska homma perustuu veden pinnalla pysymiseen, hengittäminen on koko uintitekniikan tärkein asia. Varsinkin tämmöisen vähän vesiaran ihmisen mielessä se pyörii koko ajan. Jos hengitys ei ole tasaista/riittävää/oikein ajoitettua, ei mistään muustakaan tule mitään. Eri videoilla oli erilaisia ohjeita. Toisissa käskettiin hengittää yhdellä tavalla, toisissa toisella. Oli vaikea löytää itselle sopivaa tyyliä. Hengitänkö ulos suun kautta, vai nenän, vai molempien yhtä aikaa (ja miten semmoinenkin onnistuu)? Pidätänkö hengitystä ensin, ja alan vasta sitten vähän ennen sisäänhengitystä tyhjentää keuhkoja? Miten osaisin puhaltaa ulos n. 70%, kuten jossain neuvottiin (kokonaan tyhjiksihän keuhkoja ei pidä puhaltaa)?
Tämänkin videon ohjetta altaassa miettiessä meinasi unohtua mitä käsillä ja jaloilla pitäisi tehdä 😀
Minun uimakouluissani ei ole lähdetty liikkeelle hengittämisen painottamisesta. Ei raajojen heiluttelu ole se juttu, vaan pinnalla pysyminen. Keuhkosi ovat kellukkeesi, eli kuinka pidät tehokkaimmin ja taloudellisimmin hengenpelastuslaitteistosi toiminnassa. Kun niissä on ilmaa, pysyt pinnalla.Sammakkojalat ja kroolikädet tulevat vasta sitten.
Asia aukesi kunnolla oppiessani vihdoin kellumaan. Tässä minulla oli apurina sukulaiseni. Hän piti yhtä sormeaan selkäni alla kun olin vedessä selälläni. Sitten hän veti sormensa pois – ja minä kelluin! Yksi riemullisimmista kokemuksistani tässä hommassa. Ja jotta keuhkoissa olisi koko ajan ilmaa, tai jotta saa sitä tarvittaessa lisää, pitää oppia tekniikka.
Uintimatka 
Jätä kommentti