27.10.2021
Nyt kun rintauinnin veto alkoi sujua, ja itsevarmuus sitä myötä kasvaa, tuumasin, että nyt saatoin jo ehkä uskaltaa ihan isoonkin altaaseen, eli 25 metrin halliin, jossa on uimahyppysyvyyys! Kaksi kuukautta harjoittelun aloittamisesta, ja kuukauden omatoimisen videoiden tuijottelun ja harjoittelun jälkeen uskaltauduin siis ”oikeiden uimareiden” halliin, ja uin elämäni ensimmäiset 50 metriä!
Tämä siis kertaluontoinen yritys. Sen jälkeen jouduin palaamaan 25 metrin pätkiin, ja huohotin altaan päädyissä mennen tullen. En keksinyt missä on vika, miksi muut painelevat ongelmitta.
Hallini oli pieni ja suosittu, eli radoilla oli ruuhkaa. Minulla ei ollut asiaa varsinaisille eli kuntouimareille ja nopeille uimareille merkityille radoille, joten pysyttelin joko yleisaltaassa, vesijuoksijoiden seassa luovien, tai yhdellä merkitsemättömällä radalla. Yleensä juoksijoita aina tuli yleisallas niin täyteen, että uimisesta ei tullut mitään.
Puikkelehdin sitten eri radoilla sen mukaan, mitä vauhtia niillä uitiin tai paljonko niillä oli väkeä. Parhaita hetkiä olivat vesijumpat: pari rataa yhdistettiin tätä varten, ja jumppa tehtiin matalassa päässä – eli minulle jäi se altaan leveä ja syvä pää ihan itselleni! Hirveän jännittäväähän se oli, yrittää pysyä pinnalla noin syvissä vesissä. Toisaalta siinä oli mukavan lyhyt matka (jumppareilta jäi noin 10 metriä allastilaa) yrittää vaikka vapaauinnin ensiaskelia: kun reuna tuli nopeasti vastaan, ei tarvinnut yskiä kovin pitkää matkaa päästä päähän 😀
Uintimatka 
Jätä kommentti