Avovesiuinti ja veden kylmyys

Toukokuussa 2022 olin muuttanut uudelle paikkakunnalle – ja tietenkin valinnut uuden asuntoni sijainnin siten, että uimahallille oli lyhyt matka 😀 Halli meni tietysti remonttiin heti seuraavassa kuussa, joten en päässyt treenaamaan. Maauimalaan en uskaltanut, kesä oli helteinen ja huonona uimarina pelkäsin, että paikka on täynnä kiljuntaa ja roiskintaa, aivan kuten lapsuuden uimahalleissa. Avovedessä uiminen on erilaista. Hallissa näet pohjan ja tiedät kuinka pitkä matka on päätyyn. Siellä voi keskittyä käsivetoihin ja muuhun tekniikkaan, mutta järvien vesi on usein pimeää, ihmisiä saattaa yhtäkkiä ilmestyä reitillesi, et ehkä osaa samalla tavoin arvioida uimaasi matkaa etkä ehkä myöskään siis sitä, kuinka pitkälle jaksat. Nämä nyt omina esteinä ajattelussani. Mutta ehkä tulevana kesänä taito ja luottamus osaamiseeni vie vähän pidemmälle 🙂

MUTTA: aloin uskaltaa kävellä suoraan veteen, värjöttelemättä! Siis minähän olen näitä, jotka ovat ikänsä seisseet rantavedessä hytisemässä 15 minuuttia polvia myöden vedessä, koska vesi nyt on vaan aina niin saatanan kylmää! 😀 En muista enää ajatusprosessiani asian kanssa, mutta aloin vain kävellä sinne veteen. Eipä se siinä odottelemalla lämpene.

Ja sitten eräänä kertana rannalla veteen kävellessäni, ohitin äidin ja tyttären (ehkä 14 v.). Tyttö seisoi vedessä puoliväliin säärtä, aivan kuin minä ennen. Äiti yritti kannustaa tytärtä syvemmälle, ja sanailu oli tiukahkoa puolin ja toisin. Vesi oli aika viileää, mutta uskollisena uudelle tyylilleni askelsin hyvällä vauhdilla eteenpäin. “Katso nyt tuotakin rouvaa!”, tokaisi äiti tyttärelleen. Eipä äiti tiennyt, että olen ollut juurikin hänen tyttärensä kaltainen hytisijä! Harmittaa, etten avannut suutani kertoakseni, että tämä on minullekin uusi taito! Oli hienoa havaita, kuinka olen edistynyt tässäkin pienessä asiassa 🙂