Hengitys rintauinnissa

Kun viimeisimmän uimakouluni ja koko uintihommaan keskittymisestäni oli kulunut vuosi ja 5 kuukautta, niin yhtäkkiä tapahtuu suuri edistyminen rintauinnissa! Tähän asti olen joutunut pitämään tauon vähintään 50 m jälkeen, koska alkaa hengästyttää. En osaa sanoa miten tähän päädyin, mutta aloinpa hengittää ulos koko sen matkan, jonka pää on vedessä. Tähän asti olen puhaltanut vain pikkaisen, ja yleensä vasta liu’un loppuvaiheessa. Nyt kun aloin päästämään melko huoletta ilmaa pihalle (en tyhjäksi asti kuitenkaan), tuntuu, että jaksaisin jatkaa vaikka kuinka kauan (toki rauhallisella tempolla)! Aivan super fiilis! Näinkö pienestä tämä oli kiinni..?! Pitänee alkaa harkita voimaharjoittelua kuivalla maalla, jotta kädet jaksavat pysyä nyt keuhkojen matkassa 😀 Muista hengittää!

MUOKS: Törmäsin tällaiseen videoon, joka sai ajattelemaan muutamia asioita: Ensinnäkin – kuinka sisäänhengitykseni tapahtuu? Vedänkö ilmaa tietoisesti palleaa käyttämällä..? Kun kuivalla maalla tässä ajattelen asiaa, niin taidan vaan kiskaista äkäseen, keuhkojen yläosalla. Tämä pitää muistaa pitää mielessä kun seuraavan kerran taas yritän parantaa vapaauinnin hengitystä (joka siis tällä hetkellä onnistuu vain silloin ja tällöin; muulloin on suu tai nenä täynnä vettä, tai ainakin alkaa hengästyttää 25 metrin jälkeen :D) Pitää siis keskittyä pallean käyttöön sisäänhengityksessä. Toinen asia joka tästä tuli mieleen, että en enää panikoi, jos hengitys menee jollain tavalla pieleen. Esimerkiksi jos vettä menee nenään, tai ehkä jopa keuhkoihin siten, että alkaa yskittää. Toki välillä menee sen verran, että tekee mieli hakeutua reunalle pärskimään, mutta useimmiten tilanne ei ole vakava, joten jatkan uintia ja yskin siinä samalla 🙂 Kerran kävi niin, että vielä vuoden uintiharjoittelun jälkeen jotenkin kerran keksin vetää ilmaa nenän kautta – vaikka pääni oli veden alla 😀 Nopeasti osasin reagoida, ja puhalsin nenään tulleen veden samantien pois! Olen saanut luottamusta siihen, että (vaikkakin yhä huono) tekniikkani saa minut pysymään pinnalla, vaikka tulisi pikku mutkia matkaan.