Seuraavan videon avulla hoksasin kiinnittää huomiota omaan käsityöskentelyyni. Kun käännyn hengittämään, etukäsi ei vaan suostu pysymään suorana edessä, vaan lähtee uppoamaan liian aikaisin. Alla olevassa videossa puhutaan viidestä eri syystä miksi näin tapahtuu. Itselläni taitaa olla ainakin nuo kaksi ensimmäistä syytä, eli todennäköisesti nostan päätäni liikaa vedestä, ja sivusuuntaisen katseen sijasta katson liikaa taaksepäin, ja todennäköisesti myös kierrän vartaloani liikaa. En vielä tosiaankaan onnistu hengittämään oikeaoppisesti, vain noin puoli päätä kääntäen, joten varmaankin yritän nostaa päätä liiaksi ylös vedestä, jottei tarvitsisi alkaa yskimään. Liiallisen vartalonkiertoni taustalla lienee ajatus tuplavarmistuksesta, jotta saan sen suun varmasti vedenpinnan yläpuolelle 😀 Vartalon kiertämisen tärkeyden tajuaminen avasi vapaauintiani huomattavasti, joten saatan tehdä sitä innoissani aivan liian suurella kulmalla. Videolla myös sanotaan, että pitäisi ikään kuin kiertää eteenpäin, ei sivulle. Yritetään pitää mielessä tämä mielikuva.
En omista räpylöitä, jotta voisin tehdä videolla mainitun harjoituksen, jossa laudan ja räpylöiden kanssa harjoitellaan hengitysasentoa sekä etukäden liikettä kun se laskeutuu veteen. Ehkä räpylät pitää jossain vaiheessa hankkia, koska niitä käytetään useissa harjoitusviedoissa. Tänään yritin kiertää vartaloa ja päätä vähemmän, ja pitää sen veden puoleisen silmän veden alla, niin kuin neuvotaan. Ei onnistu sitten millään – enhän saa silloin suuta tarpeeksi veden pinnan yläpuolelle 😀 Mutta tuntui, että kun yritän pitää poskea mahdollisimman lähellä etukättä hengityksessä, se ei lähtenyt putoamaan yhtä pahasti kuin aiemmin. Treenasin myös kelluntalaudan kanssa yhtä kättä eli toista puolta kerrallaan. Silloin pystyi kyllä enemmän kiinnittämään huomiota pään asentoon. Kiinnitin myös ensimmäistä kertaa huomiota takakäden liikerataan, eli yritin jatkaa käden liikkeen lantiolle asti. Tuntui, että se ehkä lisäsi karvan verran vauhtia, ja sehän oikeanlaisen käsivedon tarkoituksena tietysti onkin. Kelluntalautaharjoite siis ehdottoman suositeltava! Pienet harjoitteet ja muutokset vievät eteenpäin – kohti sitä täydellistä hengittämistä 🙂