Lapsena olin isän apuna verkkoja nostamassa. Koko joki kaikui, kun hän ilmoitti kaikki väärin tekemäni asiat. Opastamisen sijaan siis virheiden moittimista. Sen jälkeen ei ole juuri ollut mahdollisuuksia kokeilla soutamista. Mutta uintilihakset kaipaavat vahvistusta, joten keksin ilmoittautua soutuseuran sisäsoutuspinningiin. Ja olisihan se mahtavaa osata soutaa oikealla tekniikalla, jos joskus pääsisi vesille taas.
Ilmoitin spinningohjaajalle tullessani, että olen ensimmäistä kertaa tämmöisessä. Siitä huolimatta ei mitään opastusta soutulaitteen käyttöön, vetotekniikkaan, taikka laitteen näytön tulkitsemiseen. Lähdettiin vain tekemään. Piti naapureilta kysyä asioista, kun hetkeksi tahtia hiljennettiin. Ja nämäkin vain moittivaan sävyyn kertoivat mitä kaikkea teen väärin, sen sijaan, että olisivat neuvoneet opastavaan sävyyn asioita.
Kirkkovenekokemus
Eilen olin ekakertaa ulkosoutamassa, kirkkoveneellä. Sielläkin ilmoitin ohjaajalle, että en ole ennen tehnyt tämmöistä. Olin myös etukäteen tarkistanut, että voiko aloittelija osallistua. Tämä ohjaaja/perämies lupasi neuvoa. Just. Koko vesillelaskukin oli yhtä akkojen kaakatusta, ilman selkeitä ohjeita. Ensimmäisen 20 minuutin kohdalla aloin miettiä, miten pääsisin hengissä pois. Takareidet aivan hapoilla. Jalkakiinnitys oli vähän epäkunnossa, mikä lisäsi rasitusta (kiristyslenkit liian löysällä, eikä itse jalkatuki ollut kunnolla kiinni veneessä, joten se liikkui joka vedolla). Plus tajusin, että vielä pitäisi muka soutaa 40 minuuttia. Pyysin pysähdystä, jotta sain kiristettyä jalkalenkit kireämmälle. Otin hanskat kädestä, airon hallintaan ja se kiristys. Jo sieltä joku huusi kesken tekemisen, että joko on kiristetty. Juomatauoilla en ehtinyt juoda, kun kukaan ei ollut ensikertalaiselle kertonut, että juomapullolle on teline veneen laidassa. Omani oli takin taskussa vetoketjun takana. Kun olin ehtinyt vasta riisua hanskat kädestä kaivaakseni sen pullon esiin, oli juomatauko päättynyt. Sitten lanteille sitomani takki jäi jumiin istumapenkin kiskoihin. Tästäkään ei ohjaaja tai kokeneemmat soutajat olleet varoittaneet, että sitä takkia ei todellakaan kannata sitoa lanteille. Joku soutajista pääsi lauseessaan puoliväliin kun yritti vedota johonkin maalaisjärkeen, mutta siinä kohtaa otin astetta kipakamman sävyn, ja keskeytin puhujan puolestaan ensikertalaisuuteeni vedoten. Perämiehen ohjaaminen oli leikkisää, mutta kuitenkin moittivan sävyistä, opastuksen sijasta. Tuli olo, että tässä ollaan harjoittelemassa kilpailuun. Ensikertalainen ei myöskään ollut saanut mitään ohjeistusta airon käytöstä. En minä väärin tehnyt, mutta oikea tekeminen piti siis oppia naapureita tarkkailemalla.
Olin ajatellut etukäteen, että onpa mahtavaa päästä vesille kun kelikin oli niin hieno. Eipä paljon pystynyt nauttimaan, kun piti vain tuijottaa ensisoutajan lapaa, jotta pysyy tahdissa. Ja hengissäpysymiseenkin piti keskittyä. Ja päättää, että pystyn kyllä vetämään aina ne 75 kovemman vauhdinkin vetoa, joita tehtiin aika ajoin. Kaikki ne kun veisivät nopeammin takaisin laituriin.
Soutaminen on hyvää treeniä
Minä pidin tästä soutuhommasta. Hyvää treeniä jaloille. Tästä lähin aion kuitenkin soutaa vain omalla kumiveneelläni, sekä kuntosalin soutulaitteella. Tekniikka on nimittäin hallussa.
Enpä ole aiemmin ollut harrastajajoukossa, jossa tykätään komennella ja arvostella, opastamisen sijaan. Ihme porukkaa. Olin pohdiskellut soutamisen ja melomisen aloittamisen välillä. Ajattelin, että soutamisessa on enemmän väkeä, ja voi siten tutustua suurempaan määrään vesihenkisiä ihmisiä. Minulla oli jostain syystä ennakkokäsitys, että vesi-ihmiset ovat rennonletkeitä. Kyllä mieluummin melon yksin, kuin istun samassa veneessä jonkun porukan kanssa.
P.S. Vaikka eilen luulin, etten kävele viikkoon, tänään tuntuu (koko kropassa), etten ole eilen muuta tehnyt, kuin maannut sohvalla 🤔😅
Uintimatka 
Jätä kommentti