Pohjakosketuksia ja henkiin jäämisiä

Kun uidessa et saakaan halutessasi tukea pohjasta, voi kauhun tunne olla melkoinen. Itselläni pohjakosketuksille oli aiemmin pakottava tarve: en vain osannut tarpeeksi pysyäkseni pinnalla, tai väsähdin, tai jokin paniikki pääsi iskemään. Nykyisin varpaiden pohjaan laittaminen on valinta. Ja jos pohjaa ei olekaan, tiedän miten toimia. Eräs äskettäinen tilanne uimahallissa palautti elävästi mieleeni oman uintihistoriani pakokauhun kokemuksia, kun oletkin yhtäkkiä tyhjän päällä.

Hukkumisen pelon kokemukset

Olin siis hallilla, ja jouduin jostain syystä keskeyttämään uinnin ennen matalaa päätyä. Mutta varpaiden alla olikin vain tyhjyyttä, eli olin vielä liian syvällä. Olin ehkä alitajuisesti varautunut asiaan, koska kasvojeni painuessa pinnan alle, puhalsin ilmaa veteen ja sitten nostin itseni ylös. Tai sitten vain nykyisin tiedän, miten vedessä ollaan. Ei siis mitään hätää. Mutta tämä tyhjän tilan harominen eri uimakerroilla on aiemmin tuonut salamannopean kauhun tunteen, ja nämä muistot palautuivat mieleeni elävinä. Minun käy sääliksi omaa entistä itseäni, joka on joutunut kokemaan nämä hirveät tunteet.

Hengenvaarassa Thaimaassa

Thaimaassa v. 2006 oleillessani hankin snorkkelin. Uimataitoni oli räpiköintitasolla, mutta halusin päästä kirkkaisiin merivesiin. Oli melkoisen pitkä rupeama, kun uima-altaassa yritin siedättää aivoni hätätilasta, hengittääkseni sen putken kanssa. Aivot eivät halunneet ymmärtää, että veden alla voisi hengittää. Mutta olipa mahtavaa vihdoin päästä kellumaan altaan vedessä! Päätin lähteä meren rantaan yksinäni snorkkelini kanssa. Lilluin vedessä ja katselin akvaariomaisemia. Mikä vapauden tunne!

Pari pikku virhettä siis: yksin veteen, ilman kunnollista uimataitoa. Kertomatta sijaintiani ja aikatauluani kenellekään.

Kun ykskaks tajusin, että aallokko taitaa olla liian kova, päätin palata rantaan. Mutta varpaat eivät yltäneetkään enää pohjaan, olin ajautunut liian syvälle. Aivot hätääntyivät, ja unohtivat, että pysyn snorkkelin avulla kyllä pinnalla, ei tarvitse kuin käsillä meloa. Toisaalta, en ollut harjoitellut veden puhaltamista putkesta, joten aallokko olisi voinut tehdä hengittämiselle stopin. Nytkö kuolisin, eikä kukaan edes tiennyt missä olin. Äitini musertuisi. Takaisin rannalle päästyäni kuulin ihmisten puhuvan, etteivät olleet menneet veteen, koska merenkäynti oli niin kovaa. 

Jo vuonna 1991 yritti snorkkeleita vuokraava egyptiläinen opettaa minua snorklaamaan, tuloksetta.

Matalat uima-altaat auttaisivat opettelussa

Syksyllä 2021 aikuisten uimakoulussa (joka oli tekniikkaharjoittelua, koska alkeiskurssit olivat täynnä), en uskaltanut uida kuin pari kertaa 15 metrin altaan syvään päätyyn. Päätin sitten tehdä annetut harjoitteet altaan matalassa päädyssä, uiden allasta leveyssuunnassa. Heitin mielestäni ajatuksen, mitä muut mahtaisivat ajatella. Tekniikkaan ei vain kerta kaikkiaan kyennyt keskittymään, kun piti keskittyä olemaan hukkumatta. Minä ja eräs toinen siellä jatkuvasti yskimme vettä keuhkoistamme.

Kurssin jälkeen (mitään oppimatta) päätin jatkaa kuitenkin harjoittelua yksinäni. Kävin pienessä uimahallissa, allasmitta 17 metriä. Uin altaan puoliväliin, ja kun varpaat eivät yltäneet pohjaan, käännyin takaisin. Sahasin siis tätä väliä, aina kun muiden väliin mahtui. Mitä mahtoivat ajatella, kävi taaskin mielessä.

Harmi, että on niin vähän altaita, joissa syvyys olisi koko matkalta sama, jolloin halutessaan saisi aina varpaansa pohjaan. Se toisi muutenkin hankalaan harjoitteluun turvallisuuden. On vaikea keskittyä uintitekniikkaan, kun aivokapasiteetti kuluu hengissä pysymisen murehtimiseen.

Opinnäytetyö ”Hukkuminen pelastuneiden silmin”

Tuli vastaan tällainen opinnäytetyö vuodelta 2012. Anneli Toivosen tutkimuksessa selvitetään läheltä piti -tilanteiden kokeneiden kertomusten perusteella, mitä hukkumistilanteessa tapahtuu, sekä tarjotaan tietoa hukkumisen tilannetekijöistä. Lisäksi peilataan näitä tilanteita SUH:n antamiin vesiturvallisuusohjeisiin ja etsitään tehokkaita vesiturvallisuusviestinnän keinoja. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/43510/Toivonen_Anneli.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑