Jo aiemmin olen törmännyt lauseeseen, että vapaauintia uidaan kyljellään, ei vatsallaan. Kaikessa uintiopetteluni käsivetojen pohdiskelussa ja hengitykseen keskittyessäni tämä keskivartalon työskentely on jäänyt minulta täysin retuperälle, kuten jo viimeksikin kirjoitin tässä.
Koska alla olevan videon nimessä ei suoraan mainittu corea, hämäännyin katsomaan sen 😂. Pidän kovasti tämän Tracey Baumanin tyylistä ajatella uintia. Uinti on monimutkainen kokonaisuus, ja asioiden ilmaiseminen ei aina ole sen suoraviivaisempaa 😁. En siis ihan aina pysynyt kärryillä, mutta Baumanin keskeinen sanoma on, että käsiä ja jalkoja ei tule ajatella erillisinä, itsellisinä ulokkeinaan, jotka tekevät omia juttujaan. Ihanteellisesti vartalo toimii siis yhtenäisenä, toisiinsa sidottuna kokonaisuutena, jonka keskiössä on torso. Hän myös haluaa välttää sanoja ”veto” ja ”potku”, koska sanojen aiheuttamat konnotaatiot saattavat ohjata vääränlaisiin liikeratoihin.
Olen tämän katseltuani nyt pari kertaa keskittynyt ainoastaan lantion kiertämiseen, ja kädet ja jalat ovat saaneet roikkua perässä miten roikkuvat. Halusin siis testata miltä uiminen tuntuu, kun yritän ajatella kaiken lähtevän sieltä lantiosta. Aiemmassa nyrkkeilyharrastuksessa idea oli sama: kaikki voima ja vauhti lähtee ihan samasta paikasta. Jännä tosiaan, miten olen halunnut välttää tätä ajatusta uinnissa 😅 Lantion liikkeeseen keskittyessäni uinti on tuntunut hyvin erilaiselta; oikeammalta, luonnolliselta.
Ja koska omassa blogissani voin julkaista likimain mitä ikinä lystään, laitan tähän lempikappaleeni Tommishock – Kalifornia-Keke -kombolta:
Uintimatka 
Jätä kommentti