Nopeutta rintauintiin kolmella harjoitteella

Tässä löytämässäni napakassa videossa käsitellään rintauinnin parantamiseksi / nopeuttamiseksi kolmea aluetta:

1. vartalon asento
2. hengityksen ajoitus
3. käsivedon loppu eli hyökkäysvaihe

Olen viime ajat keskittynyt vapaauintiin, kun vihdoin se on alkanut sujua ilman, että joka rööri on
vettä täynnä. Mutta koska rintauinti on ainakin itselleni paljon kevyempää (koska en osaa kroolia vielä tarpeeksi hyvin), on mukava vedellä rintaa välillä, jotta saa levättyä. Rintauinti on tietysti karmean hidasta, joten kaivelin nettiä löytääkseni vinkkejä parantaakseni menoani. Uinnissahan etsitään aina vähintä veden vastusta, ja omakin ajattelu keskittyy siihen. Aiemmin, kun pääosassa oli lähinnä hengissä pysyminen, keskityin erilaisiin käsivetoihin ja hengittämiseen ja kaikenlaiseen pieneen viilaamiseen, tyyliin peukalon asentoon kun nostan käden kroolissa vedestä. Viime aikoina olen halunnut vain tuntea liukuvani vedessä, eikä teknisellä säätämisellä (no kaikki uinnissa on sitä mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan) ole ollut keskeistä sijaa ajatuksissa. Yritän vain olla mahdollisimman pitkä ja kapea, jotta pääsen liikkumaan vähimmällä energialla. Mistä päästäänkin videosisällön ensimmäiseen kohtaan, eli

1. Vartalon asento liu’un aikana

Kun rintauinnissa ollaan liukuvaiheessa, tulisi tarkastella onko vartalo jäntevänä, vai annatko kaiken löystyä, ja ikään kuin annat itsesi huilata huilaat ennen seuraavaa vetoa?
Lääkkeeksi tähän suositellaan, että ajattelet vartalosi olevan samassa asennossa (eli tiukkuudessa) kuin lähtöponnistuksessa. Täytyy sanoa, että en ole kyllä kiinnittänyt asiaan yhtään huomiota, joten arvelin lilluvani vedessä kuin märkä sukka. Altaassa testatessani näin ei ollutkaan, mutta sain kuitenkin vähän parannusvinkkiä tekemiseen.

Videon toisessa harjoituksessa käskettiin keskittymään vartalon asentoon ja lonkkien pitämiseen mahdollisimman lähellä pintaa. Tässä uidaan snorkkeli päässä mutta minulla ei ole sellaista, joten harjoittelin hengittämällä aina muutaman potkun välein. Kädet siis pidetään suorana edessä ja keskitytään potkujen aikana vartalon asentoon. Toinen vaihe oli itselleni tuttu jo ihan uintimatkani alkuajoista, kun halusin tutkiskella potkuni tehoa (= liikerataa) rauhassa. Eli tehdään kaksi peräkkäistä potkua ennen käsivetoa.

2. Hengityksen ajoitus

Koska aikaa hapenottoon ei uinnissa kannata paljoa uhrata (vartalon asento yleensä kärsii siitä) aikaa, on tärkeää, että ilmaa on puhallettu kunnolla ulos liu’un aikana, jotta keuhkoissa on tilaa uudelle hapelle. (Sivumennen sanoen tuo veteen puhaltamisen onnistuminen oli itselläni aivan käänteentekevä asia uimaan opettelussa. Siksi ihmettelen miksi lasten uimakoulussa usein näen sitä, että lasten annetaan uida pää pinnalla). Videolla on pari pientä harjoitusta, jotta opit myös aloittamaan hengityksen tarpeeksi ajoissa. Vapaa suomennokseni neuvon ideasta: Kun hengitys on oikein ajoitettu, et jää liian kauaksi aikaa veden vastusta aiheuttaviin asentoihin.” Sama pätee kolmanteen videon pointtiin ja harjoitteeseen:

3. Rintauinnin käsien vienti eteen eli hyökkäysvaiheen loppu

Mitä nopeammin kädet vie eteen, sitä nopeammin ne ovat virtaviivaisessa asennossa, eli veden vastus on vähäisin. Vedon alkuvaiheessa eli hyökkäysvaiheen alussa kun kädet vedetään lähelle vartaloa ja vartalo on pystyasennossa, lantio uppoaa. Tuosta hitaasta asennosta pitäisi siis pyrkiä eroon mahdollisimman npeasti, viemällä kädet nopeasti liukuun. Kuten videollakin, tykkään itsekin harjoitella käsivetoa räpylät jalassa kroolia potkien. Varsinkin koska vuoden takainen, uinnista aiheutuva polvikipu pitää varpaillaan, joten mahdollisuuksien mukaan yritän välttää pitkiä jaksoja rintauinnnin potkua. Uinnin aiheuttamista polviongelmista kirjoitin täällä.