Tänään päätin keskittyä harjoittelemaan vain vapaauinnin hengitystä. Tekniikan täydellinen hallinta on ollut unelmanani jo miltei vuoden. Olen pitänyt harjoitusta mukana joka treeneissä, edes yhden altaanmitan verran, ja yleensä vasta treenin loppupuolella, ettei kloorin polttelu limakalvoilla lannistaisi heti kärkeen 😅 Tänäänkin kokeilin ensin kelluntalaudan kanssa. Sisäänhengityksen aikanahan toisen uimalasilinssin pitäisi olla veden alla, ja katseen altaan reunassa (eikä siis vaikkapa katonrajassa, kuten itselläni). Läpyskää pidetään eteen ojennetussa kädessä, ja vettä kauhotaan vain toisella kädellä. Tällöin jää pois toisen käden liikkeen ajattelu, ja voi paremmin keskittyä myös pään kiertoon. Yritin keskittyä siihen, että ainakin KORVA pysyisi vedessä 😂 Noh, ei se alkuun ensin kauhean hyvin mennyt, pää kääntyi edelleen liikaa, ja molemmat linssit olivat edelleen todellakin pinnan yläpuolella 😀 On jotenkin niin mukava tunne kun voi kaikessa rauhassa katsella kattoon ja ottaa rauhassa happea 😁 Mutta mielestäni pää ei sentään noussut vedestä, että jotain edistystä on tapahtunut 🙂 Mutta koska sen toisen linssin pitäminen vedessä tuntui vielä täysin mahdottomalta (vettä menee suuhun), niin kokeilin suunnata edes KATSEENI kohti altaan reunaa 😅 Nenä siis osoittaa kaiketi vielä väärään suuntaan, mutta ainakin silmämunat yrittävät löytää altaan reunan – pienin askelin oikeampaan suuntaan siis 😊
Sen jälkeen tietysti ilman lautaa, eli toinen käsi on ojennettuna eteen, samalla tavoin kuin laudan kanssa, eli mennään edelleen vain toisen käden vauhdin varassa. Tämä on samalla hyvä harjoitus etukäden suorana pitämiseen, koska vapaauinnissa se ainakin minulla uppoaa helposti liian aikaisin (mikä kielii ainakin vääränlaisesta vartalonkierrosta, josta kirjoitin Etukäsi putoaa vapaauinnissa postauksessa). Ilman lautaa tulee oma jännitysmomenttinsa ja lisää ajateltavaa. Vettä meni näillä konsteilla suuhun vaihtelevasti, eli en tiennyt miksi välillä onnistuu ja välillä ei.
Sitten muistin ykskaks jonkun videon ohjeen, jossa käskettiin päätä kääntäessä puhaltaa ilmaa reippaasti ulos, ja sitten nopea sisäänhengitys. En onnistunut löytämään sitä Youtube-listastani tähän laitettavaksi, mutta joka tapauksessa tämä neuvo tuntui helpottavan. Itse hengitän koko ajan ulos, mutta lisäsin siihen siis reippaan loppupuhalluksen juuri ennen hapenottoa. Ehkä se vei isoimmat vesipisarat pois suun edestä. Vielä on testaamatta alla olevan videon neuvo, jossa käsketään hengittämään ulos vasta juuri ennen sisäänhengitystä. Sen oppiminen saattaa olla itselleni hankalaa, koska rintauintini lähti kehittymään juuri sen takia, että opin hengittämään ulos aina kun pää on vedessä.
Joka tapauksessa tänään tuntui, että tämä alkaa jo vähän sujua. Oli oikeastaan yksi ihan parhaita treenikertoja koko uimaopetteluni aikana. Vapari ottaa kyllä edelleen voimille; joudun useimmiten tasaamaan hengitystä 25 metrin välein. Olen kyllä kiinnittänyt huomiota uintinopeuteen ja varsinkin potkuihin, jotta ne eivät olisi liian leveitä eivätkä tiheitä, koska se se vie voimia. Vika lienee kuitenkin tässä uinnin tärkeimmässä asiassa, eli hengittämisessä, eli harjoitukset siis jatkuvat – jee! 🙂
Uintimatka 
Jätä kommentti