Olen ikäni ollut vilukissa, ja avoveteen (joka on aina tuntunut kylmältä) totuttelu on ollut tuskaista ja vaatinut aikaa. Mutta tänä kesänä uskon, että uintikauteni aloitus varhaistuu, koska olen alkanut pitämään kylmästä vedestä, kylmävesiallasharjoittelun myötä.
Kesällä 2021 kävin elämäni ensimmäisen kerran kylmäaltaassa. Olen aina ollut suuren luokan vilukissa, inhonnut aamusuihkuja ja kaikkea kylmää ja märkää (johtuu ehkä lapsuuden aamupesuista kylmässä saunassa :D) Mutta päähänpistosta kävin tuona kesänä testaamassa Nokian kylpylän kylmäallasta – ja heti suoriksi 10 sekuntia, eli ei pelkkää kastautumista! Samaisena kesänä avovesissä päätin vain alkaa kävellä suoraan veteen, eli ei enää puolen tunnin värjöttelyä rannalla. Toki välillä veden kylmyys vaatii alkuun muutaman voimasanan 😀 Nähtyäni pari dokumenttielokuvaa kylmävesiuinnista (niistä voit lukea tästä), ja saatuani tietoa kylmän vaikutuksesta ruskean rasvan muodostumiseen, kylmä vesi alkoi muutenkin kiinnostaa – ja vastaavasti kuuma on alkanut tuntua ikävältä. Noin puoli vuotta sitten aloin jättää saunomisen väliin uimahallissa. Olin uimisen jälkeen valmiiksi väsynyt, ja tuntui, että saunassa väsyin vielä lisää. Sen sijaan aloin käydä kylmäaltaassa noin puolen tunnin uimisen jälkeen. Kylmästä palaan takaisin uimaan. Alkuun tuntui pientä pistelyä säärissä ja hetken kestää myös tunne, että sisuskalut ovat aika kylmät, mutta tämä ilmiö tuntuu nyt kadonneet. Odottelen vähän aikaa reunalla, ennen kuin jatkan uimista. Minulla on suvussa paljon sydän- ja verisuonitauteja, joten haluan kuulostella kropan tuntemuksia, ja lisäksi antaa lihasten hetken lämmetä ennen uinnin jatkamista. Tuntuu, että kylmäaltaan jälkeen uiminen on jotenkin rauhallisempaa ja sujuu muutenkin paremmin. Voi tietysti olla, että se puolen tunnin uinti on toiminut vain verryttelynä, ja uinti sen takia alkaa tuntua sujuvammalta – minähän en ole ottanut vielä tavakseni lämmitellä kuivalla maalla ennen hallille menoa 😀
Uinnin opettelun alkuaikoina tein paljon harjoituksia monitoimialtaassa kahdesta syystä: pidin veden lämmöstä (ovat yleensä yli 30-asteisia) ja lisäksi tällainen allas on matala koko matkaltaan, joten tekniikkaharjoittelussa ei tarvinnut pelätä hukkuvansa, vaan pystyi keskittymään tekniikkaan, koska tiesi saavansa varpaat pohjaan heti tarvittaessa. Nykyään ei tee mieli tällaiseen lämpimään veteen. Niin kuin kaikki uinnissani, on tämäkin edistys tapahtunut tahdon, innon ja harjoittelun avulla. – Ja väittävät, ettei ihminen muka muuttuisi..! 😀
Kylmäaltaassa keskityn hengittämiseen
Oma kylmäallastekniikkani: rauhoitan pulssin uinnin jälkeen, sitten vedän ilmaa keuhkoihin ja puhallan sitä ulos rauhallisesti samalla kun astelen portaat kylmään. Nenän kautta sisään, ja suun kautta mahdollisimman hitaasti ulos. Yritän keskittyä tähän, vaikka mieli tekisi huohottaa. Ja joka kerta kyllä portaissa mietin, että pitikö tänne perkele taas ängetä 😀 Olen joskus harrastanut astangajoogaa, ja siinähän hengityksen avustuksella yritetään edistää hankalia asentoja, joten tuumasin, että kokeilen rauhoittaa kroppaani pitämällä hengityksen mahdollisimman vakaana. Ainakin hengityksen miettiminen saa vähän ajatuksia pois kylmän tunteesta.
Aluksi tavoitteena oli olla vain sen aikaa, että saan hengityksen tasattua. Siinä menee noin 15-20 sekuntia. Muutaman käynnin jälkeen (kun huomasin, että jään kokemuksesta henkiin :D) aloin haastaa itseäni, ja yritin olla aina viitisen sekuntia kauemmin. Päätä en ole vielä laittanut veden alle, olen siis vain kaulaa myöten altaassa.
Tänään tein kylmäallasennätykseni, 1 minuutti 5 sekuntia, 7-asteisessa vedessä! Tuntui, että olisin voinut olla kauemminkin, mutta en halunnut rasittaa kroppaani liikaa (edellinen enkka 50 sekuntia). Jalkapohjat alkavat palella aikalailla, mutta muuten ei tuntunut pahalta, paitsi niskassa, en tiedä miksi. Kämmenet alkavat palella myös, mutta ne voi nostaa altaan reunalle. Olen miettinyt avantouintikenkiä tähän puuhaan, mutta niiden hinta tuntuu vähän kovalta siihen nähden, että niitä käyttää vain pienen hetken – ja näkemäni ovat lisäksi aikas rumia… 😀
Kylmänsietoharjoittelua Yle Areenan Superihmiset -sarjassa
Tuon päälle olikin hauskaa törmätä Yle Areenan ohjelmaan Superihmiset! Jaksossa 2 toimittaja Sean Ricks saa tehtäväkseen totutella kylmään veteen. Kuten minäkin aiemmin, myös hän on aina inhonnut kylmyyttä. Ohjelmassa sekä Ricksin mentori että haastateltu kylmäharrastaja painottavat hengittämisen tärkeyttä kylmässä vedessä oleilussa. Olen monessa postauksessani yrittänyt tuoda esille näkemystäni, että uimisen oppiminen on hengittämisen oppimista. Kylmässä olemisessa se on keskeinen keino hallita mieltä ja ruumista.
Tässä linkki sarjan kyseiseen jaksoon https://areena.yle.fi/1-63867762
Hiljalleen edistyneen uimataitoni takia olen pitänyt itseäni omissa silmissäni en nyt superihmisenä, mutta aikamoisen sinnikkäänä, ja tähän päälle uintimatkaani on tullut vielä tämäkin ulottuvuus, eli kylmyyden inhoamisesta pääsy – tai oikeammin olen opetellut sietämään inhottavaa oloa. Kaikenlaista voi oppia!
Uintimatka 
Jätä kommentti