Olen jo pitkään keskittynyt treeniajattelussani siihen, että saisin asennollani ja tekemiselläni aikaan mahdollisimman vähän vastusta. En siis juuri laske uintiaikoja tai ylipäätään mittaa tekemistäni – mitä nyt päädyssä vähän väliä odotan, että pulssi laskee 😅
Vastuksen vähentämiseen on mainio harjoitus: ensin lasketaan montako vetoa kestää altaan päästä päähän, ja sitten aina puolitetaan se vetomäärä seuraavalla altaanmitalla, ja sitten se luku taas puolitetaan seuraavalla altaanmitalla. Eli pitäisi keskittyä liukumaan asennossa, jossa ei tarvitse tehdä mitään edetäkseen vedessä. Ihan en ole yhteen vetoon päässyt 😂
Eli jotta päästäisiin parempaan vauhtiin tai / eli taloudellisempaan uintiin, harjoitellaankin tekemään mahdollisimman vähän, eli pyritään mahdollisimman pieneen veden vastukseen. Kun hitaassa vauhdissa joutuu keskittymään mahdollisimman optimaaliseen asentoon, niin se toivottavasti jää lihasmuistiin, ja parantaa nopeutta sitten kun uidaan taas normaalisti.
Liukumisen tärkeys
Kroolissahan erityisesti vastuksen vähentämiseen tähtääminen on tuttua ja oleellista, mutta sitä voi harjoitella myöskin rintauinnissa, jossa on tuo liukuosuus ja sen hyödyntäminen on sekin keskeistä etenemisessä. Muutoinhan ainakin itsellä tuntuu, että rintauinti on pelkkää nykivää vedessä pomppimista. Kyllästyinkin koko rintauintiin tuossa välillä, ja pidemmän aikaa keskityin kroolin opetteluun.
Alla olevalla videolla esitettään, että potkun ja vedon tulisi tapahtua noepasti, jotta päästään nopeasti liukuasentoon, eli vähäisimpään veden vastukseen. Veto-potkuvaiheessahan vartalo ei ole ollenkaan virtaviivaisessa asennossa.
Tässä toisessa videossa puhutaan samasta rentoudesta, josta olen jo aiemmin kirjoittanut: Vesileikeillä rentoutta uintiin Keskeinen sanoma on, että vesi on kumppanisi, joten siirry voimasta fiilistelyyn.
Uintimatka 
Jätä kommentti