Uintipoiju ei riitä, eli älä ui yksin avovesillä

Olin ensimmäistä kertaa avouintiopetuksessa. Korostetuin neuvo oli, että älä lähde uimaan yksin.

Itse uin pääasiassa uimahallissa. Uin yksin, koska haluan keskittyä uintitekniikan viilaamiseen, eli en tarvitse mitään seurustelukaveria mukaani. Uidessa voin keskittyä nauttimaan vedessä olemisesta, tästä ihanasta vaikkakin hengenvaarallisesta kaverista, ja myös keskittyä siihen, kuinka pystyn tulemaan parhaiten toimeen sen kanssa.
Ennen uimataidon hankkimista nautin vesillä olemisesta, halusin veteen, mutta pelkäsin hukkumista. Kun sitkeällä opettelulla opin pysymään pinnalla, on vedestä tullut minulle mieluisin paikka olla. Ja koska veteen pääsee pakoon maailmaa ja itseään, eli stressiä ja omia ajatuksiaan, ja välillä omaa huonoa tilannettaan, olen tavannut sanoa, että vesi pitää minut pinnalla.

Uiminen myös pelasti henkeni taannoin. Olin täysin poikkeukselliseen aikaan uimassa. Normipäivänä olisin ollut yksin kotona, mutta onneksi en ollut, sillä sain hengenvaarallisen sairauskohtauksen. Mutta koska olin silloin uimahallin altaassa, uimavalvojat poimivat minut vedestä ja soittivat ambulanssin. Kotona ollessani en olisi voinut auttaa itseäni, sillä taju lähti aivan arvaamatta. Uiminen on siis tuonut minulle mielenrauhaa, joka on ollut tarpeen erilaisissa elämäntilanteissani. Nyt se vielä konkreettisesti pelasti henkeni.

Uimahallille en tapahtuneenkaan jälkeen kaipaa kaveria. Mutta pidän koko ajan silmällä muita halliuimareita, että onko jollakulla jokin hätä. Takaisin avovesille: tapahtuman jälkeen ymmärsin, että pelkkä uimapoiju ei tuo turvaa, sillä äkillisessä sairauskohtauksessa et välttämättä pysty tekemään mitään. Siksi tarvitset sinne avovesille kaverin.

Kirjoitin aiemmin avovesiuintia käsittelevästä opaskirjassa täällä

Kuva: Pexels, RUN 4 FFWPU