”Uinti ei rasita niveliä” -hokema

Uinnin iloista lukiessa saa käsityksen, että laji sopii kenelle tahansa, ja nivelille erityisesti. Jopa uuden Netflix-elokuvan Nyad alkumetreillä tulee lausahdus ”easy on the joints”. En tiedä miltä pohjalta kirjoittajat puhuvat, sillä eivät tunnu tietävän esimerkiksi olka- ja polviongelmista, joita ainakin väärä tekniikka saa aikaan. Itselläni ongelmat polvessa ilmenivät reilun kahden vuoden uimisen jälkeen.

”Rintauimarin polven rasitusvammat”

Muutaman viikon ajan rintaa uidessa oikean jalan sääri oli tuntunut jotenkin erilaiselta kuin vasen, jalan potku ikään kuin löysältä. Tuumasin, että ehkä teen potkun eri tavalla kuin vasemmalla jalalla, enkä vain ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota. Erään uintikerran loppupuolella alkoi polven sisällä tuntua jotenkin epämääräiseltä. Kotiin päästyäni keksin huvikseni googlata termillä ”uimarin polvi”. En siis tiennyt tämän olevan mikään juttu, mutta sehän oli.

Ensimmäinen googlailun tulos oli tämä opinnäytetyön tiivistelmä, jossa kivun syyksi ilmoitetaan rasitusvamma, joka syntyy rintauinnin potkun epänormaalista (ja nopeasta) liikeradasta, jota uimari toistaa tuhansia kertoja, sekä liian kovasta harjoittelusta ja riittämättömästä levosta. Koko opinnäytetyö löytyy täältä (PDF): Rintauimarin polven rasitusvammat ja niiden ennaltaehkäisy.

Tiivistelmä opinnäytetyöstä ”Rintauimarin polven rasitusvammat ja niiden ennaltaehkäiseminen”

Tässä opinnäytetyön pääkohdat:

• Rintauimarin polven rasitusvammat:
  Rintauimareilla polven alueen rasitusvammat ovat yleisempiä kuin muilla uintilajeja harrastavilla.
• Rintauimarin potku ei käytä polven luonnollisia liikeratoja, mikä voi aiheuttaa mediaalisen tai anteriorisen polvikivun.
• Mediaalisen polvikivun yleisimmät kivun aiheuttajat ovat sisemmän sivusiteen venähdys, sisemmän nivelkalvon tulehdus tai nivelkalvon poimun oireyhtymä.
• Anteriorisen polvikivun yleisimmät diagnoosit ovat patellofemoraalinen kipu, patellajänteen tendinopatia ja patellan alaisen rasvatyynyn ärsytystila.
• Riskitekijät voidaan jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin.
• Sisäisiä riskitekijöitä ovat esimerkiksi ikä, naissukupuoli, aikaisemmat vammat, vartalon koko, anatomiset poikkeavuudet ja lihasvoiman epätasapaino.
• Ulkoisia riskitekijöitä ovat esimerkiksi suuret harjoittelumäärät, riittämätön lämmittely ja yksipuolinen harjoitusohjelma.
• Ennaltaehkäisy:
• Harjoittelun optimoiminen on tärkeää rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä.
• Hyvä alkuverryttely, venyttely ja tekniikan huolellinen suunnittelu ovat tärkeitä.
• Nelipäisen reisilihaksen voima- ja kestävyysharjoittelua sekä takareisien lihasten venyttelyä suositellaan.
• Kahden kuukauden tauko rintauintiharjoittelusta vuodessa voi auttaa polven rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyn keinoihin tarvitaan kuitenkin lisää tutkimustietoa.

En tosiaan ole oireineni yksin. Nettisurffauksen tuloksena löytyi monta uimaria, joiden polvet eivät enää taivu rintauintiin.

Ensiapuni polvelle meni metsään

Säikähdin julmetusti tuon posterin sanomaa. Seuraavaksi aloinkin heti googlata polvea tukevia harjoituksia (jotka ovat reisilihasliikkeitä), ja tein niitä sitten saman tien innoissani. Tulos oli, että muutaman tunnin kuluttua polvea sattui niin, etten kyennyt asettamaan sille painoa. Kaikkia mahdollisia särkylääkkeitä kaapista naamaan. Sittenhän olikin pakko alkaa etsiä tietoa polvikipujen hoitamisesta. Omaolon tietojen perusteella söin parasetamolia vähän niinkuin varmuudeksi parina päivänä, koska polvi oireili kävellessä ihan hetkellisesti. Mutta koska aiempi kipu ei enää palannut, tuumasin, että ei tässä lääkäriin tarvitse lähteä.

Pidin kaksi viikkoa taukoa uinnista ihan varmuuden vuoksi. Kyllähän pelotti mennä ensimmäisen kerran hallille sen jälkeen. Mitä jos tästä ei tule enää mitään..?! Juuri kun opettelun aloittamisesta oli tullut kaksi vuotta täyteen, ja olen tämän ajan likipitäen elänyt uinnille. Mitä jos elämäni tärkein harrastus pitäisikin lopettaa yhtäkkiä..? Aloitin rintauinnilla. 50 metriä, ja polvitaive alkoi oireilla. Lopetin tietysti siihen, ja siirryin krooliin.

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Vapaauinti on ollut keskeisenä viime kuukausien harjoittelussani. Kesäkuussa kävin Helsingissä yksityistunnillakin (linkki juttuun). Vielä kyllä hengästyttää jonkin verran, ja väsyn suht nopeasti, mutta olen sitkeästi jatkanut tekniikkaharjoittelua. Väliin olen uinut rintaa ihan vain levätäkseni ja nauttiakseni (kun vielä ei krooli ole nautintotasolla 😀 ). Tällä ensimmäisellä uintikerralla tauon jälkeen laiton räpylät heti jalkaan, jotta jalat eivät rasittuisi liikaa. Räpyläthän kelluttavat mukavasti, eli ei siis tarvitse juurikaan potkia. Ja: ei minkäänlaisia ongelmia treenin aikana (polven suhteen siis 😀 )! Harjoitteluohjelma muuttui nyt siis heittämällä, eli joudun / saan keskittyä pelkästään krooliin. Niin sanotusti intensiivikurssielämä edessä 😀 Pitää ajatella tämä asia näin positiivisen kannalta, koska kykenin siis kuitenkin tekemään ihan normimittaisen treenin. Eikä polvi oireillut mitenkään jälkeenpäinkään.

Uintia googlaillessa törmää näihin väitteisiin siitä, kuinka nivelvaivaisetkin voivat harrastaa, koska ei ole iskuja tai hyppyjä. Uimareiden olkapääongelmat sekä nyt vaikkapa tämä polvihomma eivät tue tätä nivelihanaa näkemystä. Itselläni ei ole aiemmin ollut nivelongelmia, mutta uinnin myötä nyt tuli esille polven rasittuminen. Omaa vikaa ehkä osalta siksi, koska en ole tehnyt mitään muuta lihaskuntoa ylläpitävää, en myöskään lämmitellyt. Mielenkiinnosta vaikkapa ortopedin lausunto tai jonkin erikoistuneen hierojan näkemys voisi tietysti olla hyödyksi, mutta katsellaan sitä sitten varakkaampina aikoina.