Sain käyttööni muutaman vuoden ikäisen Polar M43 urheilukellon. En tullut perehtyneeksi laitteen toimintoihin juurikaan ennen altaaseen menoa, mitä nyt osasin valita lajivalikoimasta allasuinnin ja painaa start-nappulaa 😀 Laitteella voisi tietysti mittailla vaikka uintiaikaa, mutta nyt näkymäni oli pelkästään sykkeessä (tai en minä tiedä mitä muuta se mahtoi näyttää, sillä tarvitsisin silmälasit tarkempaan näkemiseen 😀 ) Mutta oli siitä tuossakin käytössä ihan iloa, kun esimerkiksi huilaillessa saattoi tarkkailla sykkeen putoamista, ja tietysti näki kuinka korkealla se oli minkäkin suorituksen jälkeen. Tarvitsen tähän kyllä vielä lisätutkimuksia altaassa, mutta ensituntuma urheilukellon tuijottelun jälkeen on, että mitä harvemmin hengitän, sitä alhaisempi on syke, vauhdin pysyessä samana.
Hidas hengitys, hidas syke?
Koska en siis ilman silmälaseja erottanut laitteesta kuin sykeilmaisimen, päätin testata miten sykkeeseen vaikuttaisi hengitysrytmien vaihtelu. Yritin tässä hienossa tieteellisessä tutkimuksessani siis uida samaa vauhtia eri altaanmittojen aikana, mutta vaihtaa hengitysrytmiä. Tulos: kellon luvut väittivät, että vaikka uin yhtä kovaa, syke pysyi matalampana silloin kun hengitin harvemmin. Tämä havainto saattaa olla itsestään selvää kaikille muille paitsi itselleni 😀 Olin siis ajatellut, että mitä useammin hengitän, sitä paremmin elimistö saa happea lihaksiin, ja sydän pysyy tyytyväisempänä. Ja ellei se jo käynyt ilmi, EN TIEDÄ MITÄÄN näistä fysiologian kiemuroista, eli verenkierron, hapenoton ja rasituksen kombinaatiosta 😀
Mutta nyt siis tämän kertatestin aikana näytti tosiaan siltä, että harvennettu hengitys saa sydämen lyömään hitaammin, vaikka rasitus pysyisi samana. Tarkemmin ajatellen, tätä samaa on ehkä myös astanga-joogassa: siinähän ollaan vaikeissa ja raskaissa asennoissa, ja syvällä joogahengityksellä tekeminen helpottuu. En tunne tätäkään syy-yhteyttä, mutta uintia ajatellen syvähengityshän rauhoittaa vagushermoa, joten kaipa sillä on vaikutusta sydämeenkin…
Jotenkin ennen mittauksen aloitusta siis tuumin, että kestääkseen kovan rasituksen, kroppa tarvitsee happea nopeammin, eli lyhyillä hengitysväleillä sydän ja verenkierto saisivat paremmin energiaa (vai miksi happea nyt tässä kohtaa tulisi nimittää), ja taas jos elimistö saa happea harvemmin, sydän joutuu kovemmalle rasitukselle. Toki tässä varmaankin on tekijänä myös uidun matkan pituus: tein näitä testejä ainoastaan 25 metrin välein. Tämän testaaminen tulee siis jatkumaan.
”Osasin alkaa, osaanko lopettaa…” – Eppu Normaali
Kuten sanottu, uinnista tuli urheilukellon myötä vieläkin mielenkiintoisempaa! Ja mielikuvaharjoittelun lisäksi voi päädyssä huilatessaan tosiaan seurailla kropan olotiloja (varsinkin jahka opettelen käyttämään laitetta paremmin). Sen verran vehkeestä ainakin opin, että olisi hyvä painaa stop-nappulaa heti harjoituksen lopuksi, eikä vasta kun on takaisin kotisohvalla, sykevaihteluja tietokoneella tutkimassa 😀 Ja vielä: rintauinti nosti sykkeen vaparia korkeammalle, joten ehkä haparoivassa vapaauintitekniikassani ei aivan kaikki ole pielessä 🙂 🙂
Tässä vielä tietoa vagushermosta, sekä muutamia harjoituksia: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/12/12/tarkein-aivohermosi-on-avain-kehosi-ja-mielesi-terveyteen-voit-herattaa-sen-jo
Uintimatka 
Jätä kommentti