Vapaauinnin hengitys eli miksi aina huohotan altaanmitan jälkeen

Perusasioiden äärellä vaihteeksi.

Neljä asiaa, joihin keskittyä vapaauinnin hengityksessä

Alla olevassa videossa käsitellään neljää seikkaa, joita vapaauinnissa olisi (ainakin itseni) hyvä pohtia, jotta ei tarvitsisi jäädä puuskuttamaan päätyyn tämän tästä. Videon loppupuolella on muitakin vinkkejä nopean väsymisen hallitsemiseen.

1. Hengityksen pidättäminen. Tätä huomaan itse tekeväni. Pitäisi siis hengittää ulos koko ajan. Itse tykkään uidessa hengittää joka 4. vedolla. Se vain tuntuu miellyttävältä tavalta uida, ja pystyn silloin samalla keskittymään vetojen tekniikkaan. Kun tarkemmin ajattelen, ehkä tuolla tyylilä myös välttelen hapen ottamista, koska se ei suju sillä tavoin, että saisin happea hyvin, joten veden alla pysyttelemällä on turvallisempaa 😀 Mutta joka tapauksessa nautin tuosta tavasta, koska silloin voin myös nauttia paremmin veden tunteesta. Tosin tuolla tyylillä ehkä 50 metriä 😀

2. Liiallinen uloshengittäminen. Tätä osaan mielestäni hallita suht hyvin, koska uinnin aloittamisen vaiheessa jossain videossa sanottiin, että veteen pitäisi puhaltaa noin 70 % ilmasta

3. Hapen haukkaaminen liian nopeasti ja keuhkojen yläosaan, jolloin hengityksestä tulee pinnallista. Kaksi edellistä virhettä johtavat tähän. Itse tiedän, etten keskity vetämään happea kunnolla, vaan kiskaisen ilman suurin piirtein kurkkuun asti 😀

4. Hengittäminen liian tiheästi tai epäsäännöllisesti. Jos hengitysrytmi on liian tiheä, etkä  puhalla ilmaa kunnolla ulos, ei ole tilaa uudelle hapelle. Kuten kohdassa 1 mainitsin, tykkään aloittaa (mutta en kykene pitämään yllä) tuolla joka 4. vedolla hengittämisellä. Kun alan tuntea väsymystä, kokeilen hengittämistä joka 3. vedolla. Ja kun tämäkin alkaa tuntua tuskaiselta, alan hengittää joka toisella vedolla. Videon katseltuani taidan kokeilla keskittyä tuohon joka toisella vedolla hengittämiseen. Jospa sen avulla voisi harjoitella kunnollista ulospuhallusta, eli korjata huonoa (kai) tapaani pidättää hengitystä. Minäkin olen halunnut opetella tuon joka 3. vedolla hengittämisen, juuri hallitakseni molemminpuoleisen hengittämisen lähinnä sen takia, että jos vedessä tulee jokin ongelma, niin osaan enemmän temppuja 😀 Siksi nopeampi hengitysrytmi on jäänyt opettelematta. Lisäksi tosiaan tunnen nauttivani hitaammasta hengitysrytmistä… Mutta en tosiaan kovin kauan, kun sitten pian hengästyn. Onpa tässä taas mietittävää 😀
 

Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑